KTP:n pärjäämisen puolesta puhuu status sarjanousijana. Sarjanousijat ovat perinteisesti vahvoilla aina keväällä kauden alkaessa. Halu näyttää pääsarjakelpoisuus, ja kun perinteisillä liigajoukkueilla peli ei välttämättä kulje yhtä hyvin kuin keskikesällä, tarjoavat nousijalle mahdollisuuden yllätyksiin.
KTP:n hyvyydestä kertoo myös Sami Ristilän ajama pelitapa, jossa palloa pyritään hallitsemaan roiskimisen sijaan. Perinteinen kotkalaiskatsoja on tottunut viime vuosina pitkän pallon roiskimiseen, mutta nyt se tapa on heitetty roskakoriin. Pahimmillaan KTP:n nykyinen pelitapa voi näyttää siltä, että palloa hierotaan liikaa alakerrassa, mutta parhaimmillaan se luo pitkiä syöttöketjuja, joiden avulla joukkue pyrkii hyökkäämään. Aktiivisen pelitavan keskiössä on muun muassa laitapuolustajien taustanousut, mikä on osa modernia jalkapalloa. Ei pidä unohtaa myöskään keskikenttäpelaajien roolia niin pallollisena kuin pallottomana, sillä esimerkiksi ilman Shane McFaulin nerokkaita ja tarkkoja puolenvaihtoa ei KTP pystysi pelaamaan niin hyvin kuin se parhaimmillaan pystyy.
Haasteellisen KTP:n sijoituksen arvioinnista tekee se, että en tiedä mitkä joukkueet varmuudella jäävät kotkalaisten alapuolelle sarjataulukossa. Omassa päässäni olen jakanut liigan kolmeen eri kastiin, jossa ensimmäisen muodostavat kärkisijoista taistelevat joukkueet, jotka ovat viime liigakaudelta tutut HJK, SJK, Lahti sekä varauksin VPS ja Inter. Keskikastissa ovat KuPS, RoPS ja IFK Mariehamn. HIFK:lla on kova noste päällä ja se näkynee heti alkukaudesta, joten helsinkiläisellä sarjanousijalla on kaiken osuessa nappiin mahdollisuuksia yltää jopa kahdeksan parhaan joukkoon.
Se ryhmä, mihin KTP vääjäämättä kuuluu, on se, mikä taistelee sarjapaikkansa puolesta yhdessä Ilveksen ja Jaron kanssa. Jaro on aina ennakkokaavailuissa sarjan jumbo, mutta kuten viime kausi osoitti, saavat pietarsaarelaiset siitä lisää kipinää otteisiinsa. Jaro oli viime kaudella peräti kuudes. Ilveksen mahdollisuuksiin ei liiemmin uskota, vaikka joukkueen pelaajilta löytyy takavuosilta pelattuja liigaotteluita. Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua se, että näistä liigapeleistä on jo ennättänyt kulua vuosi jos toinenkin.
Olematta yltiöoptimisti tai edes inhorealisti on arvioitava KTP:n sijoitukseksi kymmenes. Tämä kuitenkin edellyttää, että kotkalaisjoukkue kerää pisteitä yli pisteen ottelukeskiarvolla. Paras skenaario voisi olla se, että KTP voittaisi joka toisen kotiottelunsa ja vieraista olisi keskimäärin tuliaisena piste ottelusta. Tällä kaavalla pisteitä kertyisi peräti 41, ja viime kaudella se riitti kahdeksanteen sijaan. Niin valitettavaa kuin se onkin, tulevat vihreävalkoiset raitapaidat häviämään
enemmän otteluita kuin voittamaan. Jos kuitenkin toivoa saa, niin toivottavasti joukkue ei koskaan tule luovuttamaan ainakaan helpolla. Silloin kotiyleisönkin on helpompi sulattaa tappioita, kun pelaajat ovat antaneet kaikkensa.
Kimmo Muttilainen
@KMuttilainen
